Uusi vuosi, uusi kuje

Keikkailijan vuosi ei lopu, kun kalenteri näyttää joulukuun loppua, eikä ala, kun uusi Muumi-kalenteri ripustetaan seinälle näyttämään talvista tammikuuta. Keikkailijan vuosi alkaa syksyn tullen ensimmäisistä klubikeikoista ja päättyy viimeisiin festareihin. Kuten juuri nyt. Viimeiset hurjamyöhäset vielä taistelevat Jurassicin jättämiä kapuloita rattaistoistaan samalla, kun suosikkiklubit hiljalleen paljastelevat tulevia syksyn antimiaan.

Uuden opiskelupaikan lisäksi tämä keikkavuosi tuo mukanaan toisenkin asian, jolla olen lähimmäisiäni uhkaillut jo pidemmän aikaa: tämän keikka- ja musiikkiraportointiin keskittyvän aivoitusten kaatopaikan. Voin lähes luvata, että luvassa on pitkäveteistä jaarittelua ja liian seikkaperäistä tarinointia hetkinä joina muistaa vielä kirjoittaa ajatuksensa ylös tuoreista konserteista, levyistä tai muista musiikillisista rymyämisistä. Säännöllisen epäsäännöllistä offtopikointia unohtamatta, luonnollisesti.