Mutta nyt aiheeseen. Päätimme elokuussa, että eiköhän ihan kostoksi lähdetä katsomaan Finntrollia Sweden Rock Cruiselle, vaikka siinähän ei todellakaan ole edes pienintä järkeä. Mutta niinhän sitä usein käy, jos tekee sen virheen, että keikanjälkeisissä euforioissaan alkaa uutta reissua suunnitella, että järki jää pois jo heti kättelyvaiheessa.
Kalenterista katsottuna reissu sattui ehkä pahimpaan mahdolliseen kohtaan deadlinejen suhteen ja stressin määrä ja hermojen repiminen alkuviikosta meinasi viedä kaikki yöunet. Eikun kaikki hommat paniikilla kasaan ja torstaina juna kohti Turkua, josta iltalaiva kohti Tukholmaa med A & N. Ensimmäisen parinkymmenen tunnin temaattisina sävyinä toistuivatkin lähinnä "miks me tehään tää?" "tässä ei oo mitään järkeä" ja "tää on ihan älyttömän typerää". Aamulla kuitenkin saimme hommaan jotain ideaa, sillä ohjelmassa oli Tukholma-päivä Gamla stanissa pyöriskelyn ja pienen kauppojen kiertelyn merkeissä. Hienoimmat nähtävyydet taisivat kuitenkin olla Valhallavägen sekä viikinkikauppa, jossa myytiin hienoja takorautaisia asioita.
Tukholmassa keskustaninjailun ja niukan shoppaamisen jälkeen kipittelimme takaisin satamaan, jossa väki alkoi näyttää hieman enemmän rokkikansalta kuin edellisen illan Turku-väki. Parin tunnin odottelun jälkeen väkimäärä sen kuin kasvoi, varsinkin kun edellisen päivän melodic rock -risteily saapui satamaan ja sylkäisi sisuksistaan laumoittain enemmän tai vieläkin enemmän päihtyneitä ruotsalaisrokkareita. Ja viimein pääsimme harkitsemaan laivaan siirtymistä. Onneksi ennen sitä N kuitenkin huomasi eräällä tiskillä aikatauluja ja pyrähti nappaamaan muutaman, joista sitten kauhuksemme huomasimme:
"Konsertlokalen Starlight 20:30-04.00
Finntroll 21.30-22.15
Amorphis 22.45-23.45"
Ei helvetti, ei ei ei EI! Tällaisiin soittoaikatauluihin emme aivan välttämättä olleet varautuneet, sillä kymmenen tunnin Tukholma-seikkailu oli verottanut jalkoja ja muita ruumiinosia, päästä ja sen huminasta puhumattakaan. Eihän tuolle mitään voinut, joten suorimme lieskat häntien alla kohti omaa hyttiä matkalla asianmukaisesti röllien sound checkille kiljahtaen. Parin tunnin aikaikkunassa oli pikainen lepo ynnä panikointi sekä itsensä ihmisenoloiseksi (hahaha) saattaminen. Hurjimmat A ja N päättivät kipaista myös tax freessa ja toivat viinan ja karkkien lisäksi mukanaan tarinat elinikäisistä traumoista ja valtavasta hävetyskasasta, sillä olivat törmänneet tuttuihin puolimatkassa.
Hipsimme Starlightiin reilu puoli tuntia ennen soittoaikaa ja koimme saman minkä jokaisena kertana jokaisessa keikkapaikassa liian aikaisin paikalle saapuessa voi kokea: ei täällä ole ketään! Kyllähän lopulta paikalle alkoi ruotsalaisiakin valua ja puoli yhdeksän koittaessa väkeä oli jo ihan kiitettävästi, kun ottaa huomioon illan ensimmäisen soittovuoron.
Avgrunden Öppnasin pärähdettyä soimaan ja punaisen verhojen viimein auetessa oli olo kuin olisi tullut kotiin, mutta silti samaan aikaan tuntui, ettei meidän helvetti soikoon todellakaan kuulu kyllä olla täällä. Jatkoksi hyökkäsivät Blodnatt sekä Dråp ja keikka kuulosti muutenkin Sotkamon Sykkeen karsitulta toisinnalta, mutta siitäkin huolimatta löysin itseni ajattelemasta, kuinka paljon mieluummin maksaa vähän extraa jonkin tällaisen keijokerhon näkemisestä kuin antaa pään hajota opiskelu- ja muihin kuvioihin. Anyhow välispiikit eivät ruotsin kielestä huolimatta olleet kovin paljoa suomalaisia vastaavia pidempiä, paitsi silloin kun Vreth ilmoitti unohtaneensa tehdä kotiläksyt ja sen vuoksi kaivoi lunttilapun esiin, jotta uusi biisi, demonimeltään Halkodisko (oikeaa nimeä en kuolemaksenikaan muista vaikka jotain tekemistä sillä oli jättien kanssa), voitaisiin vetää asianmukaisesti. Ja olihan se aika ralli, vaikka jälkikäteen siitä muistaa hyvin vähän, kovasti se kaikesta huolimatta svengasi ja oli rytmikäs ja tarttuva. Paikallisella valomiehellä oli muuten jotain todella pahasti epileptikkoja vastaan. En ole koskaan vielä nähnyt yhtä väkivaltaista strobon käyttöä kuin Trollien (ja vähän Amorphiksenkin) aikana, ai että sattui silmään ja päähän ns. tervettäkin ihmispoloa. Saamani settilista loppuu Solsaganiin, mutta en tiedä mistä johtuen kaupanpäällisinä tulivat vielä Trollhammaren sekä Bastuvisan. Ei passoo valittaa ja olihan Trollhammarenin humppaaminen puolen vuoden tauon jälkeen aika metkaisaa. Sedilläkin näytti olleen kaikkea muuta kuin yrmyt fiilikset, sen verran hymyä ja tanssahtelua oli liikkeellä. Kaiken kaikkiaan jos valomiehen typerehtimistä ei lasketa oli keikka vallan mainio, vaikka jokseenkin aivan liian lyhyt.
Settihän oli semmoista jatsia: Intro (Avgrunden Öppnas), Blodnatt, Dråp, Under Bergets Rot, Jaktens Tid, "Halkodisko", Nattfödd, Slagbröder, Solsagan, Trollhammaren, Bastuvisan
Ennen Amorphista kipaisimme N:n kanssa ostamaan juomat ja jätimme A:n lavan läheisyyteen parkkiin. Ja kun viimein pääsimme takaisin, ei neitosta meinannut löytää mistään, kun toinen oli niin ruotsalaisten rokkareiden vuoraama. Ei näyttänyt kovin tyytyväiseltä tilanteeseen ja kyllähän nuo ukkelit siitä viimein hätistyivätkin.
Sitten alkoi olla aika illan toisten suomalaisukkeleiden kiivetä lavalle ja allekirjoittaneen innostus oli melkein kosketeltavissa, sillä edellinen kerta Rakkauden kalasia olikin vuoden takaisessa Nummirockissa, jossa keskittyminen oli työpäivän jäljistä vähän jossain muualla. Toisaalta ei keskittyminen tälläkään kertaa oikein onnistunut, sillä setti oli festariluokkaa ja välispiikit olivat köyhiä ja orpoja englanniksi ulos tullessaan kaikkien noiden ruotsin kielellä spiikanneiden bändien keskellä. Mutta kyllähän sitä mielellään rokkaili mukana ja tulihan tuota jonkun randomin kanssa House of Sleepia danssattuakin. Ja ehkä nyt ei samalla mitalla enää harmita, ettei tuleva Suomen-kietue ulotu Kuopioon asti.
Battle for Light -intro, Sky is Mine, Towards and Against, ???, You I Need, ???, Castaway, The Smoke, Sampo, Silver Bride, House of Sleep, My Kantele
Amorphiksen jälkeen illan sekä samalla koko risteilyn "pakollinen ohjelma" oli osaltamme ohitse ja taisimme käyttää suurimman osan ajasta ympäriinsä palloilemiseen ja värikkäiden ruotsalaiskommenttien kuuntelemiseen. Kävimme myös ottamassa selvää pääsisimmekö pois Turussa jo seuraavana aamuna, sillä N:n kanssa olimme muroihinpissijöitä ja halusimme mieluummin kotiin nukkumaan kuin seilaamaan vielä ylimääräiseksi vuorokaudeksi ilman mitään kunnon funktiota. Ja onnistuihan se. Lopulta päädyimme katsastamaan yön viimeisen esiintyjän, Satyriconin, joka osoittautui oletettua paremmaksi, vaikka muistankin nukahtaneen istualleni pariin otteeseen keikan loppupuolella. N oli hiipinyt nukkumaan jossain vaiheessa, mutta A:n kanssa jäimme vielä keikan jälkeen juttelemaan muutaman kotimaisen sekä ruotsalaisen veijarin kanssa, kunnes huomasimme, että nukkuminen olisi aivan turhaa tuolla tuntimäärällä. Kun kello lopulta lähestyi seitsentä, heitimme tavarat, joiden paino oli mystisesti lisääntynyt hävyttömiin mittoihin, olalle ja ryömimme Turun kamaralle kilpaa sekä tehokkaasti kankkustuneiden että vieläkin päihtyneiden suomalaisten höpömetallistien kanssa.
Whenas do we get moar of this epicness?
VastaaPoista