"Lattia tärisee, räystäät tippuvat ja pikkulinnut huutavat katolta"

Tällä viikolla erityisen räikeästi esille pyrkinyt kyvyttömyys keskittyä mihinkään muuhun kuin vanhojen muisteluun purkautuu nyt ulos eräänlaisena vuosipäivämuisteluna: tasan vuosi sitten 20.1.2011 kokoonnuimme Lutakkoon eräiden tuttujen kuntopiiriohjaajien johdolla seuraamaan eräällä tavalla ensimmäistä Stand up and Fight -levyn kiertueen keikkaa. "Eräällä tavalla" siksi, sillä levyhän ilmestyi vasta hieman myöhemmin, mutta viikonloppukiertueen konserteissa saatiin esimakua kolmen-neljän biisin verran, joten periaatteessa ne lukeutuvat kiertueen aloitukseksi.

Ja mikä mainio kolmen päivän minikiertue se olikaan, satunnaisista harmituksista ja huonosta lämppäristä (Daniel Lioneye) huolimatta.

Turisas @ Lutakko (-Rytmikorjaamo - Tavastia) 20(-22).1.2011

"Onko kukaan teistä koskaan kuullu kolmekymmenvuotisesta sodasta jätkältä, jolla on pipo...somisteena?"

Koska kyseessä oli harvinaisen spontaaniosastolle edennyt keikka, keskittykäämme suhteellisen mainiolaatuisiin videoihin juurikin noista extrabiiseistä, joita ei kuulunut näkyä mailla eikä muillakaan halmeilla. En voi valittaa, sillä Miklagard on yksi omista ikisuosikeista ja täysin ex tempore jonkin noin pitkän soittaminen on hattua ja käsikarvoja nostattava suoritus. Toinen jännittävä ex tempore -veto koettiin myöhemmin keväällä(?), kun toinen pitkä ja eeppisenomainen Rex Regi Rebellis saatiin täysin yllättäen, mutta pyytämisen jälkeen, Nosturissa.

Victoriae, As Torches Rise, One More, March of TVG, Great Escape, Holmgard, Portage, Jarisleif, Hunting Pirates, RRR, Stand up and Fight --- Sahti, Miklagard, Rasputin, Battle Metal






Rytmikorjaamosta ei ole kamalasti sanottavaa, sillä ilta meni töiden merkeissä. Olipahan hyvä tekosyy välttää Daniel Lioneye kokonaan. Parhaiten illasta jäi mieleen muutama ulkomusiikillinen hui, sekä taattua laatua olleet välispiikit. Erityisesti täysin yllätyksellinen Jorrrrmah, josta makua alla. Hunting Pirates on iloinen asia silloin harvoin kun se kuullaan. Setissä ensiesityksensä saanut Take the Day! korvasi Great Escapen, ja Rasputin oli näköjään jäänyt pysyäkseen.



Helsinki keikkakaupunkina on aina karu kokemus, koska ihmisiä on liikaa, aikaa on liian vähän ja tunnelma on enemmän tai vähemmän kireää. Mutta Tavastian keikka oli suorastaan hauska lukuun ottamatta pelottavasti oikeassa reunassa väijynyttä Maikkarin kuvauskalustoa. "Ne on sentään Pohjamaalta..." Ollin mieltymys humppapittiin ei taida karista koskaan, vaikka tuo Säkkijärvi sittemmin jäikin pois. Harmillista on hieman se.



Ja kuten mainitsin, välispiikit ovat rakkautta. Säästä itseäsi, minimoi rätinä ja klikuta kohtaan 5:44, juuri tänään (tai ikinä) en tappele koodia vastaan tarjotakseni klikkausvalmista riemua.





Pian tulossa koosteet Raskaista jouluista sekä Finnish Metal Exposta. Eräiden lähteiden mukaan myös Heidenfest-raportti olisi kovasti arvostettu ja suorastaan vaadittu ilmestys.